90 # Kuvahaaste

Taas sorruin tekemään Tiian blogista löytyvän haasteen, jossa tällä kertaa pitäisi etsiä omat lempikuvansa...

... LEMPI ESTEKUVA:

Tämä kuva on otettu eräällä todella hauskalta ja onnistuneelta hyppykerralta. Tämä on jotenkin tunnelmallinen, varsinkin tuo violetinsävyinen taivas tuolla takana on kivan näköinen ja sopii jotenkin tähän kuvaan hyvin!

... LEMPI KOULUKUVA:

Tämän kouluratsastuskuvan valitsin lemppariksi varmaankin sen "rauhallisuuden" takia. Lisäksi Bee menee sopivan rentona, eikä omassa istunnassakaan hirveästi olisi korjattavaa (paitsi kädet...). Toki kuvankin olisi voinut ottaa vähän ylempää!

... LEMPI YHTEISKUVA:

Aaaaww, söpösöpösöpösöpösöpöponiiniiiii !! Ei tästä muuta voi oikeastaan sanoa! :3

... LEMPI KISAKUVA:

Superman-poni.

... LEMPI MAASTOESTEKUVA:

Tähän kuvaan liittyy hauskoja muistoja, vaikka ihan vasta otettu kuva onkin. Tästä tulee vain jotenkin sellainen vapaa olo, ja näyttäisi kuin poni lentäisi! :D

 ... LEMPI TIPPUMISKUVA:

Poni oli juuri vetänyt pään alas esteen jälkeen. Tälle nauran aina, etenkin kun ponin ilme on sellainen: "ei vois vähempää kiinnostaa.". 

... KUVA, JOHON LIITTYY HYVIÄ MUISTOJA:

Superponi, kisat, kolmas sija. Eihän parempaa yhdistelmää edes voisi ollakaan?

Oikeastaan näitä hyvä muisto-kuvia onkin jopa kaksi. Tai olisi vielä varmasti ainakin tusina, muttaah... Tätä kuvaa ennen menin Baronilla ihan ensimmäistä kertaa kunnolla kaulanarulla, ja mentiin sitten vielä ottamaan pellolle kuvia, ihana poni!

... ENSIMMÄINEN KUVA OMAN HEVOSESI KANSSA:

Taitaa olla tämä. Ensimmäistä kertaa ponilla ratsastamassa siis, heti tiesin että tämä on juuri se oikea poni! Baron  on vain oikea karvaturilas...

... PARAS KESÄKUVA:

Pellolla ottamassa Bartsan 12wee-synttärikuvia, hieno poni! Kuva © Reetta.

... PARAS TALVIKUVA:

Kaulanarulla ensimmäistä kertaa kunnolla. 

... TUNNELMALLISIN KUVA:

Tässä ihanassa kuvassa on ihanan ihana auringonlasku, jota korostaa ihana poni, ihana pelto ja maisemat, sekä ei-niin-ihana kuski!

89 # Kaksi uutta ostosta!

Käytiin siis tänään haaparannan hööksissä, jossa kuluikin melkein koko päivä. Mukaan tarttui vain kaksi ostosta, mutta niille tulikin sitten hintaa ainakin 150 euroa.

Ohjat siis ostettiin tietenkin itse Baronille, ja ne tulevatkin kovaan käyttöön, sillä suitsia on kolmet, mutta ohjia oli vain yhdet. Nyt niitä on kuitenkin kahdet... 

Nämä maksoivat muistaakseni 20 euroa.

Itselleni tarvitsin saappaat, joita ei oikeastaan menty tarkoituksella hööksiin edes ostamaankaan. Löydettiin vain kivan näköiset saappaat, eikä hintaakaan ollut kuin vähän päälle 130 €. Itseni mielestä nämä ovat todella mukavat jalassa ja melko pehmeätkin. Tosin ne tarvitsee ensin rasvauksen...

Kuvat © Hööks.fi

Luultavasti olisi nyt tulossa jotain erikoispostausta, esimerkiksi ponin varusteiden, tai ruokinnan esittelyä!

88 # Kolmen kakun velka...

Heti hammaslääkärin jälkeen eilen lähdin noin yhden aikoihin tallille, tarkoituksena oli hypätä siis Ellin kanssa rataa. Kiireessä karsinan siivoaminen jäikin sitten ratsastuksen jälkeiseksi työksi, joten melkein heti laitoin Ellin jo harjaaman ponin niskaan satulan, rintaremmimartingaalin, sekä tietysti suitset, mutta eipä kukaan varmaan luule, että menisin ilman suitsia rataa hyppäämään, vaikka jättäisinkin suitsien laitoin mainitsemattakin. 

Bee olikin kiva hoitaa, ja pystyin ihan hyvin varustamaan sen irti, vaikka yleensä solminkin sen kiinni karsinaan, pistän käytävälle kiinni, tai edes laitan sille riimun päähän, mutta sitäkään toimenpidettä ei tällä kertaa tarvinut tehdä.

Aloitimme kentällä siis tietenkin alkuverkoilla. Käyntiä mentiin vain vähän aikaa, mutta ravia hieman kauemmin. Laukkaa menin melko pitkästi, sillä poni tuntui aluksi vähän laiskalta, vaikka sitä se ei kyllä loppujen lopuksi todellakaan ollut!

"Verkkahyppyjä" otettiin parille pystylle, sekä yhden laukka-askeleen väliselle sarjalle, joiden esteet olivat noin 50-70 cm korkeita. Pienikokoiselle muurillekin otettiin pari loikkaa, ja poni suoriutuikin hyvin erikoisesteistäkin, niin kuin se yleensä tekeekin. Aika outoa, kun Bee säikkyy kaikkea mahdollista, mutta ei siltikään kyttäile edes erikoisesteille!

Rataa hypättiin Ellin kanssa vuorotellen, Elli Sypellä siis, ja minä tietysti Baronilla. Mentiin aina jotain 7-9 esteen ratoja, eikä Bee kiellellyt ollenkaan. Tosin yhden askeleen sarjalla, missä toinen este oli noin 60 cm pysty, ja toinen 70 cm okseri, olin ennemmin hyppäämässä kuin poni, joka päättikin ottaa vielä yhden askeleen enemmän mitä ajattelin. Lopputuloksena lojuin kentän hiekassa naurun vallassa...

Mutta eipä siinä sitten vielä kaikki, nimittäin muuri-pysty sarjalla pääsin toisenkin kerran maistamaan hiekan laatua, kun jäin noin metrin pystyn hypyssä jälkeen, ja poni päättikin reaktioksi heti esteen jälkeen alkaa vetämään päätä alas ja pukittelemaan! Bee on vain jotenkin niin herkkä, joten ilmoittaa aina virheistä.

Tässä välissä tuli montakin onnistunutta rataa, ja muurikin nousi jo metrin korkuiseksi. Parin 90-100 cm pikkuradan jälkeen taas ratsastuksen loppupuolella luulin Been kieltävän muurille, mutta eihän se tietenkään sille kytännyt, jota minä tyhmä en tiennyt. Olin jo menossa esteestä ohi, kun poni pomppasikin muurin yli, kuski roikkuen suussa. Raukka poni, ei ihme että veti pään alas ja alkoi pomppimaan!

Tuo tippuminen muuten sattui, ja ilmatkin lähti mukavasti pihalle. Jotenkin sain itseni takaisin viattoman ponin selkään, ja pääsimme jatkamaan. Pari ohimenoakin tuon viimeisimmän tippumisenkin jälkeen vielä tuli, mutta hyvin vielä onnistuttiin, vaikka vähän epäonnistumisiakin pääsi sattumaan. 

Lopuksi menin vielä ihan pientä neljän tai viiden esteen rataa, joka onnistui hyvin. Loppuverkkailtiin todella pitkästi, poni oli kyllä niin hienona! Tämä oli kyllä jotenkin hyvin opettavainen kerta, kun ponikin huomautti aina virheistä yms.

Kaikki kuvat ovat lopusta, jolloin hyppäsin siis vain pieniä esteitä!

87 # Kaulanarupäivä

Jeejee, poni oli taas aivan ihana! Postauksen otsikosta päätellenkin siis jälleen kerran kaulanarupäivä.

Reetan olisi pitänyt ensin tulla kuvaamaan, mutta kiireittensä joukosta ei hän löytänyt sopivaa aikaa. Onneksi kuitenkin menin tallille kameran kanssa, sillä sain lähteä sieltä hyvillä mielin. Ei siis ainoastaan Ellin räpsimien kuvien takia, vain myös ponin innokkuuden johdosta!

Nopeasti onnistuvien tallitöiden jälkeen varustin ponin siis ohjittomilla suitsilla, sekä kaulanarulla, ja sitten suunnistettiin tietysti kenttää kohti! Matkankin talutin kaulanarusta kiinni pitäen, eikä Baron yrittänyt yhtäkään kertaa vetää ruoholle!

Kentällä menin ensin tietenkin alkukäynnit, joita en mennyt kuin pari kierrosta. Vaikka käynnissä olikin taas vähän ohjausvaikeuksia ja erimielisyyksiä suunnan suhteen, ravissa Bee oli taas innoissaan ja totteli mukavasti myöskin antamiani kaulanaruapuja.

Ravissa pysähtyikin moitteettomasti, mutta käynnissä ponia ei oikein kiinnostanut muu kuin portille ja estevarastolle päin löntysteleminen. Laukkaa menin tällä kerralla melko paljon, ja hyvin Bee toimi siinäkin askel-lajissa.

Oikeassa kierroksessa poni yritti aina ensin kääntyä yhtäkkiä vasemmalle, ja sitten vaihtaa laukkaakin pari kertaa, mutta oli siltikin melko hyvin hallinnassa, eikä yrittänyt lähteä portille lujempaa. Vasemmassa taas aluksi Baron yritti pomppia vetäen samalla päätään alas, mutta ei onnistunut saamaan kuskia yhtäkään kertaa alas...

Lopussa Beetä alkoi ilmeisesti kyllästyttää, tai sitten sillä tuli nälkä, kun se niin kovasti paloi halu portille! Parin minun ja ponin välisen suunnanvaihtotappelun jälkeen Bee alkoi ihmeen hyvin taas kuuntelemaan, vaikka taas alussa olikin hankala ohjata, kun ponia ei kiinnostanut sitten ollenkaan.

Otettiin taas parit ravi, -sekä laukkapätkät, joiden jälkeen päästin Ellin selkään. Ellillä Bee oli ihan kiva, mutta selvästi testasi, eikä se edes pidä kuskinvaihdoksista. Vaikka alkuongelmia olikin hieman, lopussa poni kulki ihan mukavasti Ellinkin kanssa.

 

86 # Luottamuksen tulosta

Tämä päivä oli varmaankin elämäni parhain päivä, siis jos Baronin tulopäivää ei laskettaisi. Ajattelin ensin tehdä tallipäivä kuvina-postauksen, mutta ratsastuksen johdosta se sitten muuttuikin...

Harjoittelin ensin vain kaulanarulla ratsastusta satulan ja normaalisti suitsien kanssa, eli siis ohjat lepäilivät vain ponin kaulalla. Bee oli niin ihana, ja totteli todella hyvin kaulanarua, joten päätin ottaa sitten ohjatkin pois, ja mennä tavallaan pelkällä kaulanarulla.

Tämä kuva on siis alusta, jolloin menin vielä ohjilla ^^

Kun erimielisyykset olivat lopussa, ja käyntiä oli kaulanarulla menty tarpeeksi, pyysin ponia raviin, jossa se totteli kaulanaruapuja huomattavasti paremmin. Kääntymisissäkään ei enään ollut melkeimpä ollenkaan ongelmia, osaa tuo poni olla joskus niin paras!

Ravailin hetken aikaa melkein koko kenttää ympäri, oli vain jotenkin ihana tunne kun poni vihdoin ja viimein totteli pienempiäkin apuja, eikä edes lähtenyt lujempaa, ilman että käskin. Suunnan vaihdoksen jälkeen tein vielä parit pysähdykset, sekä ensimmäiset kaulanarulla tehdyt pääty-ympyrät, jonka jälkeen jatkoimme laukalla.

Laukkaa mentäessä yllätyin toden teolla, kuinka hyvin Bee reagoi apuihin. Itse asiassa se toimi paljon paremmin laukassa, kuin ravissa tai käynnissä! Raviin ja käyntiin siirtymiset, mukaanlukien pysähdykset onnistuivat loistavan hyvin, eikä kääntymisissäkään todellakaan ollut mitään moittimista!

Loppuravitkin päätin kevennellä pelkällä kaulanarulla, ja hyvin poni ravailikin molempiin suuntiin kenttää ympäri, pari pääty-ympyrääkin taidettiin tehdä. Suunnan vaihdoksessa tuli taas vähän erimielisyyksiä, kun poni päättikin alkaa syömään ketän laidalta löytyviä ruohotupsuja, mutta pian jatkettiin taas normaalisti ravilla. Loppukäynnit kävelin ponin vieressä kaulanarusta kiinni pitäen. Täydellinen tuo poni! ♥

Tallissa pidimme tietysti varusteiden pois oton jälkeen pienen rapsuttelutuokion. Oi että, kun poni vain rapsutti takaisin ja nuoli kypärän reunusta! Ihan vapaaehtoisesti se teki myös opettamaani pusu-temppua, ja nosteli tavaroita maasta ilmaan, hassu poni. Lopuksi istuin vain Been heinäkasalle, ja katsoin kun poni rouskutti heiniänsä.

85 # Reissumiestä vaisto vie...

... Älä kysy minne johtaa tie!

Ollaan käyty nyt siis jo kolme päivää peräkkäin maastoilemassa, ja ensimmäisestä kerrasta olikin viime postauksessa vähän näyttöä. Toissapäivänä oli luultavasti ihan ensimmäinen kerta, kun Baronilla mentiin ilman toista hevoskaveria maastoon. Venla siis oli mukana näinä kaikkina kolmena päivänä ja talutti aina asfalttitiet, kun poni oli melko säikkynä. Ihan hyvin se kuitenkin meni, näin ekaksi kerraksi.

  Eilen päätettiin käydä hieman kahlaamassa merellä. Poni meni ihan hienosti, mutta säpsähteli aina välillä matkan varrella, niin meno, kuin tulomatkallakin. Enimmäkseen mentiin vain käyntiä, mutta joissain kohdissa ravattiin ja hieman laukattiinkin, ponin yksinolosta johtuvista jumitteluista huolimatta. 

Merellä Bee oli tosi kiva, mutta ensin se ei millään halunnut mennä veteen, joten mentiin sitten peruuttamalla, kun se niin sitä halusi tehdä... Lopussa poni kuitenkin huomasi vedessä laukkailujen jälkeen, että hei, täällähän onkin ihan kivaa!

 Venlakin vähän kahlaili, ravaili ja laukkaili. Meni tois hyvin, eikä poni edes jumittanut ratsastajanvaihdoksen jälkeen veteenmenemisessä!

Tänään lähdettiin, tai oikeastaan jo eilen päätettiin lähteä Venlan kanssa meidän kotipihalle vähän ratsastelemaan. Sinne oli siis matkaa vähän päälle kolme kilometriä, ja ihan kiitettävästi siinä sitten sitä aikaa menikin. Välillä Bee taas säikkyi jotain, mutta taluttajan kanssa se meni hyvin.

Ratsastettiin siis matkalla ja meidän pellolla molemmat, eli minä ja Venla, suunnilleen saman verran. Jo aamulla oltiin siis käyty kasaamassa meidän takapihan lyhytruohoiselle pellolle monia maastoesteitä! Niitä siis hypättiin, aluksi Baron oli vähän säikkynä, kun uusi paikkakin oli, mutta sitten alkoi innostua, eikä enään sitten säikkynytkään.

Alussa kieltoja tuli melko paljon, mutta lopussa meni tosi hyvin, sekä minulla, että Venlallakin. Korkein este mitä hypättiin oli noin 70cm. Bartsa alkoi myös kuumuakin aika paljon varsinkin lopussa, mutta pysyi silti hyvin käsissä ja hallinnassa.

Ratsastuksen jälkeen syötettiin Baronia vähän ruoholla, juotettiin se, ja syötiin itsekin. Sen jälkeen matka kävi kohti Venlan kotia, ja sitten taas tallille!